Loman jatkoaika.

Vietetään luonnostaan siestaa. Köllitään sylikkäin sekä lomittain sohvilla ja sängyillä. Juodaan kurkku- ja kuplavettä vuorotellen. Herätään iltapäivän viimeisinä tunteina toimeen. Siivotaan, ripustetaan pyykkiä, otetaan valokuvia.
Eräät uivat niin, että saattavat pian kasvattaa kidukset ja suomut. Se on aivan oikein, todellinen kesänmerkki. Ovat saaneet uusia ystäviä, kaivanneet entisiä. Joku on kesäleirillä, toinen matkalla, joku sukkuloi ja sukuloi ympäri Suomea. Kesänmerkki myös se.
Pienin kaipaa Aurinkoa ja Haitulaa kotiin purjehdusreissulta. Rakentaa duploilla, leikkii pikkuautoilla ja pyytää kylpyä. On alkanut puhua pulputtaa kamalasti. Raajat ovat venyneet ja minun pitäisi päättää leikataanko sänkipellon näköinen hiuskuontalo lyhyeksi vai annetaanko vaan kasvaa.

Helteet ovat muuttaneet pellot kellertäviksi. Puiden vihreiden sävyjä saa katsoa hyvin tarkkaan huomatakseen. Mäntykangas tuoksuu paksulta ja kuumalta.

Illalla pesen mattoja pihassa. Saaliina kaksi hyttystä ja yksi paarma, viisi puhdasta mattoa. On sopivan lämmin. Kaivovesi saa matot puhtaiksi, varpaani viileiksi. Pieni on mennyt ajoissa nukkumaan, Timo istuu nurmikolla lukemassa ja sanoo tämän hetken olevan loman jatkoaika. Hän on palannut takaisin töihin.

En saata ajatella vielä päiviä tai viikkoja pidemmälle, ollaan vaan tässä hetkessä nyt. Pian hän taas matkustaa toiselle mantereelle.