Lauantaina oltiin pienimmän pullavarpaan kanssa iltaretkellä omassa puolen hehtaarin metsässä. Siellä hän kulki kanssani ja huuteli: "Tatti, tule esiin!"
Tulihan niitä, iso korillinen hetkessä.
Tänään vietiin aamulla Aurinko kerhoon ja mentiin tutun sienitaiturin kanssa metsään uudestaan. Löytyi niitä tatteja, rouskuja, haperoita ja lampaankääpäkin. Opin uutta ja halajan jälleen metsään. Tosin luulen, että seuraavalla kerralla silmäilen vaan rouskuja ja suppilovahveroita. Tattisaalis riittänee tältä erää.
Mutta sellainen juttu tässä sienihuumassa vielä on, että reseptit eivät ole hallussa kovin hyvin. Tänään tein sienisalaatin, piirakankin olen joskus pyöräyttänyt ja jonkun kastikkeen kyhännyt. Mutta mitäs muuta?
Sen olen huomannut, että sienen rakenteen pitää olla suussani napakka, ei lainkaan löysä, muuten ei tahdo mennä alas, vaikka millä huuhtelisi. Kertokaa suosikkinne, sienistä ja miten niitä laitatte!
Sellainenkin tuli mieleen, että kelpaisihan tuonne pihalle joku värjärin patakin laittaa pystyyn jos oikeat sienet siihen puuhaan sattuisivat löytymään. Taidan siis kaivella
Minun sienestysmetodini on catch-and-release. Poimin sienet ja vapautan ne jonkun toisen käytettäväksi. Koska sienestys vaan on niin kivaa!
VastaaPoistaMä luulen, että jatkan tällä metodilla eteenpäin tänä syksynä!
PoistaMäkin kävin tänään metsässä. Paljon oli sieniä, mutta ku en niitä tuntenu, ni sinne jäivät. Sellainen sienikummi-ihminen olis mukava. Suppilovahveron tunnistan ja se onkin mun lemppari sieni. Niitä ei vielä näkyny. Suppilovahverot päätyy yleensä piirakkaan tai kastikkeeksi, joskus jauhelihan joukkoon ja esim. makaranilaatikkoon.
VastaaPoistaSienikummi, mikä ihana ajatus!
PoistaSienestäminen on maailman ihanin hyötyharrastus, Niin rentouttavaa kuljeskella metsissä!
VastaaPoistaMeillä kerätään kantarellit, suppikset, tatit ja lampaankäävät. Kannattaa paistella voissa tarpeeksi rapsakoiksi, niin ei jää sellainen löllöfiilis. Sipulia vaikka kaveriksi, niin on kiva lisäke monen kanssa. Sienirisotto on hyvää ja -keittoakin tulee välillä tehtyä.
Mukavaa syksyä.
Lampaankääpää en olekaan vielä koskaan syönyt!
PoistaSienestäminen olisi lempipuuhaa - harvoin olen Suomessa sieniaikaan.
VastaaPoistaRouskut kannattaa suolata talveksi. ( Ryöpätään ja pannaan purkkiin kerroksittain karkean suolan kanssa.) Nimenomaan suolasienistä tulee paras salaatti ja kastike. Suppilovahverot suoraan pannulle ja lampaankäävät myös.
Suolasieniä olisi kyllä kiva kokeilla!
PoistaJes, myös minä nautin siitä, että syksy on tullut. Meillä tosin kuljetaan metsässä päivittäin koiran kanssa, mutta nyt on välillä tehty myös sieniretkiä. Kanttarellit on herkkuja ja parhaita, kun ne vain paistaa ja syö suoraan pannulta. Suppilovahveroista tulee hyvä keitto alkuruoaksi.
VastaaPoistaKanttarella olen löytänyt tosi huonosti tänä vuonna. Mun parhaan kanttarellipaikan päällä kasvaa jätepuupino.
PoistaOmat sienisuosikkini ovat sienirisotto ja sienimuhennos. Jälkimmäinen syntyy paistamalla sieniä pannulla voin ja sipulisilpun kanssa niin kauan, että suurin osa nesteestä on häipynyt. Sitten lisätään joukkoon kermaa ja haudutetaan sen aikaa, että koostumus sakenee. Lopuksi keitos maustetaan suolalla. Tuota syötiin lapsena mummolassa.
VastaaPoistaKuullostaa hyvältä! Kiitos.
PoistaPuuttuuhan tuolta ruokalistalta kokonaan keitto ja risotto. Risotto varsinkin on herkkujen herkku. Ohjeita löydät varmasti, jos vain haet. Lisäksi sieniä voi laittaa kaalikääryleen tai lettujen täytteeksi. Kuivattuja suppilovahveroita tai mustia torvisieniä voi murskata keittoon mausteeksi (paljon parempaa kuin liemikuutiot) ja se sienikastikekin voi olla tomaattipohjanen. Variaatioita on loputtomasti!
VastaaPoistaVoih, kunpa olisin Suomessa! Metsät ja sienet tähän aikaan syksystä...
Minna
Risotto on kyllä ihanaa!
PoistaSyksy on kyllä minunkin suosikki...ja metsä ja sienet..:))
VastaaPoistaMä olen syntynyt loppukesästä, liekkö syksy siksi niin ihana.
PoistaMoi!
VastaaPoistaSienet on ihana syy mennä metsään! Olen poikasten kanssa käynyt monen monituisella sieniretkellä ja tämä syksy on ollut pehmittänyt minutkin syömään tatteja oikein urakalla. Minun muuttuva-resepti on muotoutunut seuraavanlaiseksi: tatit pieniksi paloiksi ja pannulle paistumaan, nesteet pois ja seuraavaksi mojova pala voita, sekaan silputtua sipulia ja ehdottomasti paljon valkosipulia (murskana tai pienenä siivuna), lopuksi sormisuolaa ja pippuria. Tästä eteen päin mielen mukaan, joko vähän lisää paistoa ja syön sellaisenaan. Tai munakkaaksi; muutama kananmuna ja maitoa liraus sekaisin erillisessä kipossa, sienet pannun sivuun, munasotku pannulle, sienet sekoitellen joukkoon ja hiljalleen paistumaan. Tähän lisään usein nokkosta, samalla kun maustan nuo sienet! Sitten tuo edellisissäkin kommenteissa mainittu risotto (paistettuun sienipannulliseen vain risottoriisit joukkoon.) Eilen laitoin risottoriisin sijaan kvinoaa ja sekin oli hyvää. Jos sienien joukkoon lisää paloiteltua paprikaa ja täyttää tällä sotkulla kaiverretut kesäkurpitsat ja raastaa juustoa päälle, saa uunissa paistamalla tosi maukkaita sieniveneitä :) jajajaja hurmaavan hölmöä sooloilua, mikä on yllättänyt onnistumisillaan tällaisen nirsohkon syöjän...
Minähän en kommentoi kenenkään tekstejä tässä hektisessä lapsiperherumbassa, mutta nyt sielussa helisi, kun syksyrakkaus paistoi sinun jutussa ja koin näin suurta hengenheimolaisuutta. Siihen yhdistettynä televisiolastenvahti pikku kakkonen niin jäi hetki aikaa naputella näppäimistöä!
Kerrothan, jos onnistut sienivärjäykseen sotkeutumaan, siitä haaveilen minäkin :)
Heleitä syyspäiviä ja hyvää elämää!
t.Katriina
Mahtavaa Katriina, että kommentoit! Syysrakkaus loisti tänne saakka!
PoistaTuliseen kookos-kanakeittoon laitoin viimeksi kanttarellejä. Siinä piilee tietty lötköysvaara, ja joku voisi sanoa, että sienen maku menee hukkaan. Kyllä ne mokomat sielläkin maistuivat ja maistuivat kait perheen sienten rakastajillekin, koska soppa niin vikkelään hupeni.
VastaaPoistaJos kanaa söisin, tai syötäisiin, olisi tuo varmaan oiva keino käyttää kanttarelleja!
Poista