9.9.2012

Hei sitten Arttu.



Aamulla rinteeseen kaivettiin hauta. Haudan ääressä aseteltiin silmien päälle lehdet, heitettiin hiekkaa ystävän päälle ja laulettiin ensimmäinen säkeistö Linnusta.
Suuri karvainen ystävämme kuoli eilen illalla. Yhteinen taipaleemme oli lyhyt, mutta täynnä lämpimiä tunteita. Märkiä kuonoja, hyvin rauhallisia iltakävelyitä syksyssä, rapsutuksia ja rinnakkain otettuja hapuilevia juoksuaskeleita.

Nuku rauhassa Arttu.
14.11.2004 - 8.9.2012

12 kommenttia:

  1. Voi miten surullista!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi21.29

    Voi ei;((
    Otan osaa♥
    t.Henriikka

    VastaaPoista
  3. Osanottoni. Surullista..

    VastaaPoista
  4. Voi ei. Rakkaasta koirasta luopuminen on rankkaa. Voimia.

    VastaaPoista
  5. Voi ei mikä suru pienille sekä isoille.

    VastaaPoista
  6. Surullista. Otan osaa ystävän poismenoon!

    VastaaPoista
  7. Lämpimät osanotot suruunne. Kyyneleet kihosivat silmiini. Itsekin tänä kesänä rakkaan kissan menettäneenä tunnen sen tuskan ja kaipauksen, jonka lemmikistä luopuminen aiheuttaa. Voimia!

    VastaaPoista
  8. <3 Halauksia teille kaikille.

    VastaaPoista
  9. Maarit12.23

    Osanottoni ja lohtuhalaukset täältäkin. Tästä uutisesta on ollut aivan järkyttävän vaikea vähänkään toipua. <3 Hei hei, rakas rakas Arttu. <3

    VastaaPoista