21.10.2013

Pää on täynnä kaikenlaista.

Kamppailen itseni kanssa neulomisajasta. Monta ihanaa lankakerää ja -vyyhtiä odottaa puikoille pääsemistään nytkin (neulon kyllä tässä samalla).  Neulominen on minulle terapiaa, siinä puikkojen heiluttelun ohessa mietin ja pohdin asioita. Saan niitä jollekin tolalle tuolla pääkopassa. Mitään ihmeitä ei ole mielenpäällä, mutta jäsentelyä aina. Kappaleiksi lohkomista.

Mitä sitten mietin viimeksi kuin neuloin. Näitä esimerkiksi:
Miten bloggaminen on muuttunut näiden seitsemän vuoden aikana, kun itse olen kirjoittanut blogia. Miten siistejä bloggaajia onkaan, mielenkiintoisia ja sellaisia blogeja joihin pitäisi tutustua. Joskus olin aika hyvin kartalla tässä scenessä, mutta en enää. Mikähän se Isyyspakkaus-blogi muuten on, jostain kuulin siitä. Ai niin ja Yleltä tulee se Blogistania, varmaan Areenasta näkee.
Ja sitten: Tekeeköhän se T meille ruuan, pitää muistaa sanoa, että jääkaapissa on palsternakkaa. Sämpylätaikinan lupasin laittaa, ihan kohta leivon sen. Onkohan uuni jo siinä vaiheessa, että pellit voi sulkea. Vieläköhän Ahma nukkuu. Onko ne muut yhä siellä kodalla päiväkahveilla. Hirmu kaunis on tämä syksyn valo, mutta talven tuleminen ahdistaa. Ei se vielä tule. Pitää muistaa ottaa kohta niitä valokuviakin. Hitto, tää neule ei valmistu koskaan. Mitähän neuloisin seuraavaksi. Pyykit pitää ottaa koneesta. Lakanat voisi pestä.

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Pää on täynnä ihan kaikkea tavallista. Mutta voi ihme, miten nuo Isagerit minulle huutelee.

8 kommenttia:

  1. Ihana postaus! Hymyilytti.

    VastaaPoista
  2. kauniit on langat! Minullekin ne huutelevat,vaikka olen aika tumpelo neuloja. Viime raskausaikanani ja hoitovapaa lomallani otin tavoitteeksi mm.opetella neulomaan ja joo opinhan minä jotain,kun en aiemmin osannut yhtään. En edes koulussa oppinut,kun olin aina puukäsitöissä.
    Mutta nyt olisi toinenkin tiitiäinen jolle niin haluaisin kaikkea ihanaa tehdä.
    Ja tuo pään sisäinen ajatustulva on tuttua minullekin.
    Kaunista pakkasen puraisemaa päivää.-)

    VastaaPoista
  3. Minullekin neulominen on terapiaa... ja jotain konkreettista; tuntuu, että edes jotakin saa tehtyä välillä valmiiksi näin kotona ollessa. En tiedä miksi muut tekemiseni eivät tunnu niin konkreettisilta, vaikka sitähän ne nimenomaan ovat: teen ruokaa kaksi kertaa päivässä, leivon, pesen ja viikkaan pyykkejä ja vaippoja, vien ekaluokkalaista kouluun, ulkoilutan kahta pienempää, imetän joka välissä... valmista tulee koko ajan.

    VastaaPoista
  4. Mulla on taas neuloosi päällä. Mulla on ollut viisi vapaapäivää, enkä ole juurikaan muuta tehnyt kuin neulonut. Mitä lankoja muuten tuossa oikeassa alareunassa on? Näyttää aika kivoilta. (Ihan kun mulla ei olisi tarpeeksi lankaa jo ennestään; meidän lankakaupassa on loppuunmyynti ja käyn vähän väliä hakemassa sieltä lisää ja lisää....)

    VastaaPoista
  5. Anonyymi21.43

    Sä vaikutat blogin välityksellä ihmiseltä johon olisi hirveen kiva tutustua. Ihan sellaista ystävä-ainesta.

    VastaaPoista
  6. Ihanat langat! Mulla on myös neulomisvaihe päällä. Taitaa tämä syksy ja kylmenevät ilmat tehdä sen.. monta työtä kesken, vielä kun olisi enempi aikaa neuloa.. :)

    VastaaPoista