Hunajasiman, vappupitsan ja Jedin paluun jälkeen tehtiin retki tovereiden luo, yhdessä perheen isoimmaisen ja pienimmäisen pojan kanssa.
Siellä saatiin mahat pullolleen herkuista ja sellainen hyvin mukava alku tälle toukotöiden ja vihertyvän maan kuulle.
Katseltiin kirjoja, kukkapenkkejä ja tehtiin kävelyretki pikkumetsässä ja asfaltoidulla kävelytiellä (jälkimmäinen on melkoinen ihme tälläisessä maalaisympäristössä yleensä tallaavalle). Sitten juotiin teetä.
Illan alkaessa hämärtymään ajeltiin pikkuteitä pitkin kotiin ja painettiin kotikolossa päät tyynyyn höperöiset hymyt naamalla.
Tuolla Neiti Räsymaton ja Herra Puukengän kotona ollessa tulee sellainen hirmu mukava olo. Vähän niin kuin olisi sirkuksessa ilman sitä pelkoa, että leijona tai norsu karkaa. Tai huvipuistossa vailla huolta, että karusellissa pyörähtääkin yhden kerran liikaa.
Suupielet kääntyvät yläviistoon ja sellainen inspiroitumisnappula painuu pohjaan. Sieltä se nappula sitten heittelee vinkeitä ajatuksia pitkään kohtaamisen jälkeenkin.
Lisäksi koko ajan, jossain tuolla alamahan tuntumassa, on sellainen kuplivan kikatuksen alkulähde, joka sitten pirskahtelee ilmoille kokonaisvaltaisena hyvänä olona.
Summa summarum: Tovereiden tapaaminen on mahtavan hyvä juttu! Kannattaa kokeilla.
Puukenkä ja Räsymatto sanoivat minulle kerran, että kaikki värit sopivat yhteen ja niin se onkin. Kaikki värit tosiaan sopivat yhteen! Ainakin heidän yhdistellessä niitä.
Täten myönnänkin, tänä maanantaina jolloin tuli hetkellinen takatalvi, tälle parivaljakolle (virtuaalisesti, sanojen muodossa) parhaan värisilmän kunniakirjan.
Nähdään pian!
Ihana värienpaljous!! Ja aamen kaikkien värien yhteen sopimiselle! :)
VastaaPoistaPuukenkä ja Räsymatto kiittävät kunniakirjasta. Aina kun käy vieraita, sellaisia kivoja, kuin te, toivon, että valmistuispa alakerta äkkiä ja pian, sais nähdä kuvia sieltäkin vieraiden silmin. On muuten jo vaihtunut järjestys vaaleanpunaisessa hyllyssä, mikäs täällä pysyisikään paikallaan.
VastaaPoista