Joulupäivänä heräsin kainalossani kekäle. Rakensin leivinuunin lämpöön pesänpehmoisen ja siirryin haukkaamaan happea pakkaseen, kun pullavarvas nukkui kuumettaan pois. Oli kerrassaan kaunis pakkaspäivä.
Illalla juotiin glögit mahtavimpien mökkinaapureiden kanssa, katsottiin siinä Woody Allenin hengentuotoksiakin jouluyössä ja painettiin pää pehmoiseen tyynyyn, kun päivä oli jo vaihtunut toiseksi.
Aamulla kolotti, pakotti ja palelsi. Kuumemittarin lukemat olivat noususuhteiset. Uni maittoi, maittoi vain. Nyt on menossa kolmas sairastamispäivä ja en uskalla toivoa enää kovin pikaista parantumista, kuitenkin kalahtaisi se kalikka omaan nilkkaan.
Ärsyttää.
Onneksi minulla on ollut kainalokavereita ja rakas, joka tuo appelsiininpaloja sekä raakasuklaata syötäväksi. Keittää inkiväärijuomaa ja tulee tukemaan suihkuun, kun itse en luota omiin jalkoihinikaan.
Sairastaminen on syvältä. Mutta lumi on tuonut kauniin valon tupaan.
Ja niin ja, että mikä se sanontajuttu tuolla otsikossa... Jos olisi mennyt toiveideni mukaan niin tässä vaiheessa joulunpyhiähän (joulu jatkuu loppiaseen) minulla olisi ollut uudet lapaset neulottuna koko porukalle ja täällä olisi leivottu, laskettu pulkalla ja katsottu elokuvia sekä soitettu kissanpolkkaa kilpaa. Mutta, ei mennyt niin kuin Strömsössä.
Paranemista sinulle. Ja ilo on seurata blogiasi. :)
VastaaPoistaPikaista paranemista! Olehan varovainen nyt, ettei tauti jää jylläämään. Pari vuotta sitten vietin itse vuodenvaihteen sairaalassa keuhkokuumeessa. Nyt osaan jo hoitaa itseni paremmin.
VastaaPoistaKumma miten ne taudit aina saavuttavat meidät jouluksi......
Paranemisia! Sairastamisen aikaan hyvä palvelu on kullanarvoista!
VastaaPoista