Ihmeellinen voima on tuolla, taivaalla iloisena köllöttelevällä, möllykällä. Sen arvon tajuaa parhaiten silloin, kun on viettänyt koko päivän sisällä (siis sellaistas tapahtuu kesälläkin jos on vaikka mielenvikainen läjä pyykkiä ja yläkerran talvipölyjen lopullisen häätämisen aika) tai kun pilvimassat ovat peittäneet taivaankannen päiviä.
Onhan tuo toveri kurkistellut pilvien takaa tässä lähipäivinäkin, mutta pakko myöntää, että villasukissa hiihtely ei tähän vuodenaikaan ole ihan se juttu, mitä kaipaan.
Joten siis, ihan pieni pyyntö: Aurinko tuu takas. Jos tulet niin lupaan hylätä alati kasvavan pyykkivuoren. Ainakin hetkeksi.
Yhdyn pyyntöön...eilen näyttäytyi, mutta taas on piilossa..:) Tosi kivat kuvat!
VastaaPoistaKiitos kuvakehuista :)
PoistaSe on niin erilaista aamuisin herätäkkin kun aurinko paistaa. Kaipaan myös aurinkoa ja lämpöä kovasti. Tänään ulkoilin sormikkaissa. Ei, ei, ei enää kesäkuussa. Kesä on muutenkin niin lyhyt.
VastaaPoistaSormikkaat on ehdottomasti liikaa kesäkuussa! Juhannuspipon vielä siedän, mutta hanskoja kuuluu miettiä vasta syyskuulla.
Poista