Virkkurina Kerässä.

 

Otin tiistaina niin sanotusti härkää sarvista ja samalla tulin astelleeksi, minulle tuota niin kovin kivikkoista, virkkauksen polkua eteenpäin. Vaan kylläpä kannatti!

Kotomaamme ehdoton virkkauksen kuningatar Molla Mills oli pitämässä viime tiistaina Kerässä Tampereella kurssia ja minä olin siellä mukana, virkkaamassa kolmiväristä polyhedron-pintaa. Ajatuksena oli virkata reppu paksulla puuvillalangalla, mutta koska minulla on akuutti pikkulaukun puute, aloin tekemään sellaista.
Valitsin langaksi ohuen merseroidun Catania puuvillan ja illan aikana pääsin siihen vaiheeseen, kun kerroksella oli kolme väriä virkattavana. (Tässä välissä lienee syytä kertoa, että aiemmin en ole virkannut edes kahdella värillä yhtä aikaa.)

Mollan vinkkien ja ohjeiden avulla homma kyllä sujui oikein jouhevasti.
Kovasti nyt odottelen hetkeä jolloin saisin jälleen istahtaa virkkaamaan kaikessa rauhassa. Montaa kiinteää silmukkaa ei sitten tiistain jälkeen nimittäin ole syntynyt. On katsokaas niin kiireistä tämä lomalaisen arki ja puikoilla eräs huivi, jonka viimeiset kerrokset ovat käsillä.

Mutta tosiaan kannatti lähteä kauempaakin kokeilemaan, kuinka virkkaaminen sujuu seurassa. Hyvin se onnistui, mutta enemmän keskittymistä tuo virkkaaminen vaatii kuin neulominen.
Illan innostamana Molla Millsin uusi kirja on hankintalistan kärkipäässä ja langat seuraavaankin virkkausprojektiin odottelee valmiina.

Käykö tässä vielä niin, että neulominen saa tiukan haastajan virkkaamisesta?