Huivileikki.

 

 

 

Alkuvuosi. Lanka muuttaa muotoaan, ollaan yhtälailla ihmeen äärellä niin kuin silloinkin, kun seurataan, kuinka perhonen muuttuu munasta toukaksi, toukasta kotiloksi ja valmiiksi perhoseksi. Pärekori täyttyy. Silittelen, ihailen, huokailen ja koitan kannustaa. 

Ja äkkiä onkin toukokuu. Koivut puskevat hiirenkorvaa. Työteliäs muurahainen kiipeää mahlan perässä oksaa pitkin ylemmäs, taustalla raikaa Euroviisut. Kameran suljin laulaa, kumisaappaat lompsuu. On kuvauspäivä, tasaisen värinen ja hymyileväinen. Aurinkoisen kädellä kävelee leppäkerttu, joutsenpari lentää päidemme yli. Kaikki on puhkeamassa kukkaan. Kesä odottaa kulman takana. 

Kohta uidaan ennakkokesän lämmittämissä järvissä, sitten palellaan kylmässä kesäkuussa. Heinäkuussa reissataan ja rakastutaan Yyteriin. Lauletaan: "Vaahtokarkkeja rantaan, mä työnnän mun varpaat santaan" ja yritetään jälleen kerran ymmärtää Top Gunin erinomaisuus. Take my breath away. 

Elokuun arki. 

Sitten syyskuu. Jalkapallon pelaamisen jälkeen minulle ojennetaan painotuore työn tulos, kokonainen kirja. Huivileikki. Siinä se nyt on. 

Illalla selaan sängyssä kaikessa rauhassa. Ihastun voimakkaammin niihin, joihin jo aiemmin olin ihastunut. Löydän uusia rakkauksia. Ennen nukahtamista lähetän vielä tekstiviestin. Monta sydäntä.

Sitten tulee päivä, kun ehdin työntää käteni lankalaatikkoon. Selaan kirjaa ja mietin, mikä olisi se oikea, ensimmäinen. En osaa päättää. On lankavaihtoehtoja ja lankahaaveita. Mikä näistä kaikista puhuttelee eniten. Maasälpä, Aava vai Kappa. Vai kenties joku ihan muu.

*

My talented dear friend Veera made a book, Huivileikki.
In the winter when she was designing and knitting the scarfs for the book, I watched and admired. Later in the spring she took the photos, I helped as much as I could. Then the summer, and finally one evening in September Veera handed me the book. I'm so proud of her and her work!